Tajusin juuri, että musta on tullut lähes tunteeton. Tai no tunteet joita koen, on lähinnä negatiivisia. OKSETTAA. En halua olla tällainen. Haluan olla edes rakastunut, mutta tuntuu etten välitä yhtään mistään. Osaankohan oikeasti enää edes rakastaa?
Haluan pois. Nyt on oikeasti tosi paha olla.
lauantai 4. lokakuuta 2008
sunnuntai 21. syyskuuta 2008
Eilen tuli postissa mun b-lausunto.
F33.2 toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso ja terapiasuositus. "Kokee käynnit aikuispsykiatrian poliklinikalla riittämättömiksi", no ei kai? Käyn siellä hyvällä tuurilla 2 kertaa kuukaudessa. Mun on todella vaikea puhua asioistani kenellekään eikä noin harvat käynnit ainakaan helpota asiaa. Ehdin mennä jotenkin lukkoon aina siinä parissa viikossa.
Mun masennuslääkeannos tuplattiin. Nyt se on 100mg/ vrk. Mä en vaan muista ottaa sitä, niinkuin en muitakaan lääkkeitä. Tein myös BDI:n ja pisteitä tipahti 42.
Mun pitää siis nyt ruveta etsimään itselleni terapeuttia. Arviointikäynnit joudun maksamaan itse, KELA korvaa ainoastaan varsinaiset käynnit ja niidenkin päätösten tekemiseen voi mennä puolikin vuotta :(
Keskiviikkona ois sit soittoaika mun reumakokeista...
Mun masennuslääkeannos tuplattiin. Nyt se on 100mg/ vrk. Mä en vaan muista ottaa sitä, niinkuin en muitakaan lääkkeitä. Tein myös BDI:n ja pisteitä tipahti 42.
Mun pitää siis nyt ruveta etsimään itselleni terapeuttia. Arviointikäynnit joudun maksamaan itse, KELA korvaa ainoastaan varsinaiset käynnit ja niidenkin päätösten tekemiseen voi mennä puolikin vuotta :(
Keskiviikkona ois sit soittoaika mun reumakokeista...
lauantai 13. syyskuuta 2008
Särkeesärkeesärkee...
Kävin jo päivystyksessä joku päivä sitten näiden kipujen takia. Lopputulos: kolmiosärkylääkettä ja lähete reumakokeisiin (taas... ihan oikeasti toivon että niistä vihdoin näkyisi jotain niin saisin syyn tälle kaikelle!).
Kokeilin äsken tanssia pitkästä aikaa. Siitähän ei leikattu nilkka tykännyt ollenkaan ja unissani joskus murtama varpaanikin tykkäsi vaan kyttyrää (juu, siis potkaisin seinää unissani.. oli aika mukava herätys!). Nyt vaan särkee joka paikkaan. Tuntuu, että nivelet tulee nahasta läpi. Kuvottaa.
Olen todella, todella väsynyt kaikkeen. Ja olen hirveän huolestunut tuosta Miehestä. Se vaikuttaa olevan riippuvainen parista asiasta ja meidän arki-elämä kärsii niiden takia :( Mutta minkäs teet kun toinen ei suostu kuuntelemaan. Pyysin jo äidiltä apua, jos vaikka joku muu saisi puhuttua sille.
Olipa sekavaa tekstiä :(
Kokeilin äsken tanssia pitkästä aikaa. Siitähän ei leikattu nilkka tykännyt ollenkaan ja unissani joskus murtama varpaanikin tykkäsi vaan kyttyrää (juu, siis potkaisin seinää unissani.. oli aika mukava herätys!). Nyt vaan särkee joka paikkaan. Tuntuu, että nivelet tulee nahasta läpi. Kuvottaa.
Olen todella, todella väsynyt kaikkeen. Ja olen hirveän huolestunut tuosta Miehestä. Se vaikuttaa olevan riippuvainen parista asiasta ja meidän arki-elämä kärsii niiden takia :( Mutta minkäs teet kun toinen ei suostu kuuntelemaan. Pyysin jo äidiltä apua, jos vaikka joku muu saisi puhuttua sille.
Olipa sekavaa tekstiä :(
tiistai 9. syyskuuta 2008
10 things I love
Ei oo mitenkään erityisessä järjestyksessä, vaikka jotkut asiat onkin tärkeämpiä kuin toiset. Listaan näitä sitä mukaa kun tulee mieleen :-)
YLEISTÄ:
1. Rakas
2. Meidän eläimet
3. Elokuvat
4. Tv-sarjamaratonit
5. Syksy
6. Talvi
7. Lumi
8. Pakkanen
9. Joulu
10. Se kun Rakas hassuttelee
11. Lumisade
12. Villapaidat
13. Lapaset
14. Kissojen persoonallisuus yleensä
15. Kissan purina/hurina
16. Tanssiminen
17. Kirjahylly täynnä kirjoja
18. Uusien pokkareiden tuoksu
19. Yömyöhään lukeminen
20. Pitkään nukkuminen
RUOKA & JUOMA:
21. Raejuusto
22. Edamjuusto
23. Kebab
24. Itse tehty pizza
25. Kaakao
26. Riisinuudeli
27. Riisipuuro
28. Kesällä torilta ostetut herneet
29. Suklaa + kylmä maito-yhdistelmä
30. Riisifrutti
KIRJAT:
31. Harry Potterit
32. Valhallan tarinoita: Freija, Idun ja Saaga
33. Avalonin usvat
34. Ylpeys & Ennakkoluulo
35. Marja Kallio- sarja
36. Keisari-sarja
37. Himoshoppaajat
38. Taru Sormusten Herrasta
39. Enkelit ja Demonit
40. Noitamestari- sarja
LEFFAT JA TV-SARJAT:
41. Marie Antoinette
42.Ylpeys & Ennakkoluulo (BBC:n minisarja, ei leffa!!)
43. Gilmoren tytöt
44. Rooma
45. Deadwood
46. CSI: Las Vegas ja Miami
47. Lost
48. Monty Python's Flying Circus
49. Tudors
50. Rakkautta vain
... jatkuuuuuu joskus
YLEISTÄ:
1. Rakas
2. Meidän eläimet
3. Elokuvat
4. Tv-sarjamaratonit
5. Syksy
6. Talvi
7. Lumi
8. Pakkanen
9. Joulu
10. Se kun Rakas hassuttelee
11. Lumisade
12. Villapaidat
13. Lapaset
14. Kissojen persoonallisuus yleensä
15. Kissan purina/hurina
16. Tanssiminen
17. Kirjahylly täynnä kirjoja
18. Uusien pokkareiden tuoksu
19. Yömyöhään lukeminen
20. Pitkään nukkuminen
RUOKA & JUOMA:
21. Raejuusto
22. Edamjuusto
23. Kebab
24. Itse tehty pizza
25. Kaakao
26. Riisinuudeli
27. Riisipuuro
28. Kesällä torilta ostetut herneet
29. Suklaa + kylmä maito-yhdistelmä
30. Riisifrutti
KIRJAT:
31. Harry Potterit
32. Valhallan tarinoita: Freija, Idun ja Saaga
33. Avalonin usvat
34. Ylpeys & Ennakkoluulo
35. Marja Kallio- sarja
36. Keisari-sarja
37. Himoshoppaajat
38. Taru Sormusten Herrasta
39. Enkelit ja Demonit
40. Noitamestari- sarja
LEFFAT JA TV-SARJAT:
41. Marie Antoinette
42.Ylpeys & Ennakkoluulo (BBC:n minisarja, ei leffa!!)
43. Gilmoren tytöt
44. Rooma
45. Deadwood
46. CSI: Las Vegas ja Miami
47. Lost
48. Monty Python's Flying Circus
49. Tudors
50. Rakkautta vain
... jatkuuuuuu joskus
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Olen tavattoman huono otsikoimaan
Tänään on ollut mielenterveydellisesti ihan hyvä päivä. Nukuin hyvin, en nähnyt painajaisia, tuleva viikko ei ahdista ainakaan ihan kamalasti.
Yksi asia kyllä vähän jännittää...
Meillä on torstaina Miehen kanssa sille mun sos.työntekijälle yhteinen aika. Siihen tulee joku toinenkin työntekijä mukaan. Mun täytyisi kuulemma puhua silloin siitä, etten koe oloani mukavaksi tämän sosiaalityöntekijän luona käydessä. Tai siis että ne käynnit lähinnä ahdistaa mua sen sijaan, että kokisin niistä olevan mitään apua. Voihan olla, että se menee ihan hyvin. Ehkä työntekijä itse johdattelee sopivasti niin että saan sanottua asiani. Jos aloitan sillä, että mulle on kauhean vaikea puhua yleensäkin ihmisille.
Mistä tulikin muuten mieleeni... Siskoni sai psykologikseen sellaisen tyypin, joka sanoi että jos puhuminen ei luonnistu niin keskustelun voi hoitaa myös kirjoittamalla. Voi kun voisin itsekin tehdä niin, jutella sähköpostilla tai mesessä. Toisaalta taas mun pitää kyllä opetella nimenomaan sitä ihmisille puhumista, joten joku "mesepsykologi" voisi olla vaan haitaksi tässä vaiheessa.
Särkee (taas vaihteeksi...). Tuntuu, että koko selän lihakset on aivan jumissa, päätä särkee jatkuvasti, nilkassa olevan hermovaurio hankaloittaa elämää... Eilen illalla vasemman käden etusormi turposi nivelen kohdalta ilman järkevää syytä, ja se oli suhteellisen kipeäkin vielä. Inhoan fysiikkaani. Sitä rupeaa miettimään, että kun olen nämä vaivat ja kivut saanut perintönä toiselta vanhemmalta niin tuleeko oman lapseni (sitten joskus hamassa tulevaisuudessa...) elämä olemaan samanlaista? Vai voisiko Miehen terveet nivelet yms jotenkin tasapainottaa sitä? :-D Kuinkahan dominoiva keliakia on? Kaikilla sisaruksillani on myös keliakia, joten luulisi sen olevan suhteellisen vahva geeni tai sellainen. Lapsistamme tulee siis keliaakikkoja. Jee. Toivottavasti sentään saavat diagnoosin ennen kun ovat ehtineet tajuta ruisleivän ja Jaffa-keksien ilot.
Yritän asennoitua siihen, että käyn huomenna yksin kaupassa. Voi hyvinkin olla, että nukun siihen asti kun Mies tulee koulusta (jonnekin 14-15 asti....) ja käyn sitten yhdessä sen kanssa siellä. Tai sitten en käy ollenkaan. Haluaisin kyllä ostaa värinpoiston, tämänhetkinen hiusväri melkein inhottaa. Haluan hunajanvaaleat hiukset punaruskean sijaan. Siinä onkin hommaa saada ne sellaiseksi kotikonstein.
ps. Lipsuin taas. Söin sen toisen puolikkaan Jaffa-keksipaketista. Mitä väliä sillä on kun ne pitää kuitenkin syödä (Mies ei niistä tykkää) ja kun söin kerta eilenkin niitä niin on ihan sama syönkö loput tänään. Yhtä kauan siihen ohutsuolen tulehduksen paranemiseen menee kuitenkin, söin keksejä kahtena päivänä peräkkäin tai vain yhtenä. Olisi kai eri asia jos söisin vähän useampana päivänä? Jostain luin, että yhden lakupötkön syömisen jälkeen suolen paranemiseen menee 3kk... Enpä ainakaan pääse lihomaan kun ruoka ei imeydy elimistöön kunnolla taas vähään aikaan.
"Ruokavaliossa on vältettävä vehnää, ruista ja ohraa sekä näitä sisältäviä tuotteita. Gluteenin vahingollisia aineosia ovat prolamiinit: vehnän gliadiini, rukiin sekaliini ja ohran hordeiini. Limakalvoatrofian paraneminen kestää muutamasta kuukaudesta 1–2 vuoteen."
Tyhmä minä, tyhmä tyhmä tyhmä tyhmä!
Yksi asia kyllä vähän jännittää...
Meillä on torstaina Miehen kanssa sille mun sos.työntekijälle yhteinen aika. Siihen tulee joku toinenkin työntekijä mukaan. Mun täytyisi kuulemma puhua silloin siitä, etten koe oloani mukavaksi tämän sosiaalityöntekijän luona käydessä. Tai siis että ne käynnit lähinnä ahdistaa mua sen sijaan, että kokisin niistä olevan mitään apua. Voihan olla, että se menee ihan hyvin. Ehkä työntekijä itse johdattelee sopivasti niin että saan sanottua asiani. Jos aloitan sillä, että mulle on kauhean vaikea puhua yleensäkin ihmisille.
Mistä tulikin muuten mieleeni... Siskoni sai psykologikseen sellaisen tyypin, joka sanoi että jos puhuminen ei luonnistu niin keskustelun voi hoitaa myös kirjoittamalla. Voi kun voisin itsekin tehdä niin, jutella sähköpostilla tai mesessä. Toisaalta taas mun pitää kyllä opetella nimenomaan sitä ihmisille puhumista, joten joku "mesepsykologi" voisi olla vaan haitaksi tässä vaiheessa.
Särkee (taas vaihteeksi...). Tuntuu, että koko selän lihakset on aivan jumissa, päätä särkee jatkuvasti, nilkassa olevan hermovaurio hankaloittaa elämää... Eilen illalla vasemman käden etusormi turposi nivelen kohdalta ilman järkevää syytä, ja se oli suhteellisen kipeäkin vielä. Inhoan fysiikkaani. Sitä rupeaa miettimään, että kun olen nämä vaivat ja kivut saanut perintönä toiselta vanhemmalta niin tuleeko oman lapseni (sitten joskus hamassa tulevaisuudessa...) elämä olemaan samanlaista? Vai voisiko Miehen terveet nivelet yms jotenkin tasapainottaa sitä? :-D Kuinkahan dominoiva keliakia on? Kaikilla sisaruksillani on myös keliakia, joten luulisi sen olevan suhteellisen vahva geeni tai sellainen. Lapsistamme tulee siis keliaakikkoja. Jee. Toivottavasti sentään saavat diagnoosin ennen kun ovat ehtineet tajuta ruisleivän ja Jaffa-keksien ilot.
Yritän asennoitua siihen, että käyn huomenna yksin kaupassa. Voi hyvinkin olla, että nukun siihen asti kun Mies tulee koulusta (jonnekin 14-15 asti....) ja käyn sitten yhdessä sen kanssa siellä. Tai sitten en käy ollenkaan. Haluaisin kyllä ostaa värinpoiston, tämänhetkinen hiusväri melkein inhottaa. Haluan hunajanvaaleat hiukset punaruskean sijaan. Siinä onkin hommaa saada ne sellaiseksi kotikonstein.
ps. Lipsuin taas. Söin sen toisen puolikkaan Jaffa-keksipaketista. Mitä väliä sillä on kun ne pitää kuitenkin syödä (Mies ei niistä tykkää) ja kun söin kerta eilenkin niitä niin on ihan sama syönkö loput tänään. Yhtä kauan siihen ohutsuolen tulehduksen paranemiseen menee kuitenkin, söin keksejä kahtena päivänä peräkkäin tai vain yhtenä. Olisi kai eri asia jos söisin vähän useampana päivänä? Jostain luin, että yhden lakupötkön syömisen jälkeen suolen paranemiseen menee 3kk... Enpä ainakaan pääse lihomaan kun ruoka ei imeydy elimistöön kunnolla taas vähään aikaan.
"Ruokavaliossa on vältettävä vehnää, ruista ja ohraa sekä näitä sisältäviä tuotteita. Gluteenin vahingollisia aineosia ovat prolamiinit: vehnän gliadiini, rukiin sekaliini ja ohran hordeiini. Limakalvoatrofian paraneminen kestää muutamasta kuukaudesta 1–2 vuoteen."
Tyhmä minä, tyhmä tyhmä tyhmä tyhmä!
lauantai 6. syyskuuta 2008
Umpikujassa
Jostain syystä en käy ollenkaan psykologilla. Käyn sosiaalityöntekijällä. Tämä siksi, että musta tulee työkuntoinen mahdollisimman pian. Mut täytyy saada takaisin sosiaalielämään. Samaa paskaa on toistunut viimeiset 4 vuotta. Miten ois jos hoidettais mut eka kuntoon? Ai niin, mut mähän en vaikuta olevan mitenkään epäkunnossa. En vaan osaa puhua vieraille. En kerro miten paha olla mulla on, koska en luota niihin. Menen aina vaan lukkoon ja vastailen lyhyesti turhiin kysymyksiin. Vaikka olen sanonut siitä, kukaan ei huomioi sitä eikä yritä murtaa sitä muuria. Mutta mitäpä väliä sillä on, kunhan saavat mut takaisin tekemään jotain hyödyllistä?
Tämä sosiaalityöntekijä jolla käyn... se ei hymyile ikinä. Se on hirveän tyly ja kova. Se voi olla ihan hyvä työssään, mutta helvetti ku mä melkein pelkään sitä. En voi sanoa sille yhtään mitään, koska sieltä tulee vastausta tyyliin "No eihän siinä ole mitään järkeä". Ja sen jälkeen se näpyttelee tietokoneelle jonkun työelämäänvalmennuspalvelun sivun ja antaa sieltä yhteystiedot ja käskee käväisemään mahdollisimman pian.
Olen aina tiedostanut itseni hyvin. Tarkkailen jatkuvasti omaa käyttäytymistäni ja sellaista. Olen hyvin epävakaa ja itsetuhoinen. Yritän kertoa siitä parhaani mukaan tälle sos.työntekijälle, mutta pelkään jatkuvasti mitä se siihen sanoo. Kerran kun kerroin sille tehneeni itselleni fyysistä vahinkoa niin se sanoi hyvin halveksuvaan sävyyn "NO MIKSI SÄ NYT NIIN TEIT?"... mitä tuohon voi vastata? Heti perään tuli tietty saarna että "tiedät kai ettei se ole järkevää...". Kyllä, tiedän ettei se ole järkevää. Vihaan sitä. Se on tyhmää ja se satuttaa myös läheisiäni. Inhoan itseäni mm. sen takia. Mutta miksi kukaan ei kysynyt, mitä oikein tapahtui, että tein sellaista?
Olen huomannut itsestäni sen, että todellakin pelkään tuottavani pettymyksen myös näille ammattiauttajille (läheisteni lisäksi). Olen pettynyt itseeni niin monta kertaa, etten enää pysty pettymään. Jos joku ei onnistu tai menee muuten harakoille, ajattelen vain, että "no eipä ollut ihme etten pystynyt tähänkään".
Tässä vuodatuksessa on kai pointtina se, että mua pelottaa. Reagoin niin hirveän herkästi vieraidenkin ihmisten sanomisiin, mielipiteisiin, tunteisiin, painostukseen... Olen oppinut pelkäämään ja varomaan niitä. Kun joku (vieras tai tuttu) sanoo jotain ajattelematonta tai käyttää kovempaa äänensävyä, säikähdän ja vetäydyn kuoreeni. Pelkään, että sellaista tulee jatkossa kun en yritys toisensa jälkeen kuitenkaan pysty käymään vaikka sitä kouluani loppuun. Joku ääni päässäni sanoo, että mun täytyy olla muille mieliksi... en saa tuottaa pettymystä muille. Jos joku sanoo mulle pahasti, olen ansainnut sen. Moni varmaan ajattelee, että no senkun lakkaat ajattelemasta noin. Mutta kun en pysty. Yritän miellyttää muita ja varoa tekemästä mitään väärää lähes pakkomielteisesti.
Ja mä oikeasti pelkään tulevaisuutta. Pelkään sitä, että puhumattomuuteni aiheuttaa sen että mut heitetään ulos sieltä ja käsketään työkkäriin hakemaan töitä tms. Tällä hetkellä joudun käymään sellaisella ihmisellä "juttelemassa", etten ainakaan pysty puhumaan tilanteestani mitään. En vaan pysty kertomaan siitä, etten tule ottaneeksi lääkkeitäni, olen itsetuhoinen ja vihainen ja pelkään kaikkea mahdollista.
Mä todellakin olen pulassa!
Ps. En pärjää keliakian kanssa. Lipsuin tänään ja söin puoli pakettia Jaffa-keksejä.
Tämä sosiaalityöntekijä jolla käyn... se ei hymyile ikinä. Se on hirveän tyly ja kova. Se voi olla ihan hyvä työssään, mutta helvetti ku mä melkein pelkään sitä. En voi sanoa sille yhtään mitään, koska sieltä tulee vastausta tyyliin "No eihän siinä ole mitään järkeä". Ja sen jälkeen se näpyttelee tietokoneelle jonkun työelämäänvalmennuspalvelun sivun ja antaa sieltä yhteystiedot ja käskee käväisemään mahdollisimman pian.
Olen aina tiedostanut itseni hyvin. Tarkkailen jatkuvasti omaa käyttäytymistäni ja sellaista. Olen hyvin epävakaa ja itsetuhoinen. Yritän kertoa siitä parhaani mukaan tälle sos.työntekijälle, mutta pelkään jatkuvasti mitä se siihen sanoo. Kerran kun kerroin sille tehneeni itselleni fyysistä vahinkoa niin se sanoi hyvin halveksuvaan sävyyn "NO MIKSI SÄ NYT NIIN TEIT?"... mitä tuohon voi vastata? Heti perään tuli tietty saarna että "tiedät kai ettei se ole järkevää...". Kyllä, tiedän ettei se ole järkevää. Vihaan sitä. Se on tyhmää ja se satuttaa myös läheisiäni. Inhoan itseäni mm. sen takia. Mutta miksi kukaan ei kysynyt, mitä oikein tapahtui, että tein sellaista?
Olen huomannut itsestäni sen, että todellakin pelkään tuottavani pettymyksen myös näille ammattiauttajille (läheisteni lisäksi). Olen pettynyt itseeni niin monta kertaa, etten enää pysty pettymään. Jos joku ei onnistu tai menee muuten harakoille, ajattelen vain, että "no eipä ollut ihme etten pystynyt tähänkään".
Tässä vuodatuksessa on kai pointtina se, että mua pelottaa. Reagoin niin hirveän herkästi vieraidenkin ihmisten sanomisiin, mielipiteisiin, tunteisiin, painostukseen... Olen oppinut pelkäämään ja varomaan niitä. Kun joku (vieras tai tuttu) sanoo jotain ajattelematonta tai käyttää kovempaa äänensävyä, säikähdän ja vetäydyn kuoreeni. Pelkään, että sellaista tulee jatkossa kun en yritys toisensa jälkeen kuitenkaan pysty käymään vaikka sitä kouluani loppuun. Joku ääni päässäni sanoo, että mun täytyy olla muille mieliksi... en saa tuottaa pettymystä muille. Jos joku sanoo mulle pahasti, olen ansainnut sen. Moni varmaan ajattelee, että no senkun lakkaat ajattelemasta noin. Mutta kun en pysty. Yritän miellyttää muita ja varoa tekemästä mitään väärää lähes pakkomielteisesti.
Ja mä oikeasti pelkään tulevaisuutta. Pelkään sitä, että puhumattomuuteni aiheuttaa sen että mut heitetään ulos sieltä ja käsketään työkkäriin hakemaan töitä tms. Tällä hetkellä joudun käymään sellaisella ihmisellä "juttelemassa", etten ainakaan pysty puhumaan tilanteestani mitään. En vaan pysty kertomaan siitä, etten tule ottaneeksi lääkkeitäni, olen itsetuhoinen ja vihainen ja pelkään kaikkea mahdollista.
Mä todellakin olen pulassa!
Ps. En pärjää keliakian kanssa. Lipsuin tänään ja söin puoli pakettia Jaffa-keksejä.
Masentuneen meemi
Meemeistä on helppo aloittaa kun ei saa itse tuotettua tarpeeksi tekstiä.
1. Milloin olet viimeksi pessyt hampaasi?
Tänä aamuna.
2. Milloin olet käynyt suihkussa viimeksi??
Tänään.
3. Miten usein peseydyt?
Kerran päivässä, joskus kaksikin. Tykkään olla suihkussa. Se rauhoittaa kaikin puolin.
4. Milloin olet viimeksi vaihtanut lakanat?
Joku 2 viikkoa sitten...
5. Milloin olet viimeksi tehnyt ruokaa itsellesi?
Eilen illalla tein itselleni salaattia.
6. Oletko työssä, työtön, sairaslomalla, kuntoutustuella, eläkkeellä, muu vaihto-ehto, mikä??
Sairaslomalla.
7. Oletko ollut pöpilässä? Montako kertaa, kuinka kauan pisimmillään, hoitoaika yhteensä n.
En ole ollut varsinaisesti "pöpilässä", mutta lasten psykiatrisella osastolla olin viikon verran 9-vuotiaana. En jaksanut olla koulussa, kotona tai muuallakaan.
8. Lääkityksesi?
Sertralin 50mg, Xanor 0,25mg ja Mirtatsapin 15mg (viimeisimmän annostus on kai liian pieni, ei auta nukahtamisessa muutaman käyttökerran jälkeen).
9. Vittumaisin lääke jota olet käyttänyt?
Seromex. Siitä tuli tosi huono olo.
10. Tämänhetkisen lääkkeesi haittavaikutukset sinulla?
Tuota... en ota lääkkeitäni. En vaan muista ottaa! Paitsi Xanorin ja Mirtatsapiinin jos ehdottomasti tarvitsee. Muutenhan nuo kaikki on väsyttäviä, joka ei oikeastaan haittaa mua.
11. Tämänhetkisen lääkkeesi hyödyt?
Ainakin nukun kunnolla.
12. Kauanko olet sairastanut masennusta?
Ekan kerran 9-vuotiaana, sitten muutaman vuoden taukoa kunnes taas n.14-vuotiaasta eteenpäin... 6 vuotta siis.
13. Kerro LYHYESTI sairautesi vaiheet.
Enpä jaksa miettiä vaiheita. Koskaan en ole saanut tarvitsemaani hoitoa, joten samana tämä on kai pysynyt. Lukuunottamatta satunnaisia kausia, jolloin menee vielä huonommin.
14. Muita sairauksia??
Ööö keliakia, fibromyalgia, laktoosi-intorelanssi, yliliikkuvat nivelet, allerginen nuha, paniikkihäiriö, jonkinlainen astma...
15. Diagnoosisi?? (kaikki) Psyykkiset.
Vaikea masennus ilman psykoottisia oireita, paniikkihäiriö... en muista oliko muita ainakaan tällä hetkellä.
16. Paras hoito mitä olet saanut masennukseesi??
En ole saanut tarvitsemaani apua ikinä. Mua on pompoteltu paikasta toiseen, kukaan ei ole ikinä keskittynyt muuhun kuin siihen että saadaan mut töihin tai kouluun. Tai edes työkokeiluun. Kaikki ns. psykologikäyntini sisältävät pääosin keskustelua "Mitä sä sit haluaisit tehdä?". Ammatista, koulutuksesta...
17. Oletko aina PA?
Melkein aina.
18. Milloin tiskasit, siivosit viimeksi?
Tiskasin joku muutama kuukausi sitten, siivoilen päivittäin allergian ja eläinten takia.
19. Mitä on jäänyt pois elämästäsi kun sairastuit?
Ystävät/ kaverit, aito iloitseminen asioista, harrastukset, kyky tutustua ihmisiin...
20. Onko jotain hyvää tullut tilalle?
En kyllä tiiä onko sillä mitään tekemistä masennuksen kanssa, mutta olen löytänyt elämänkumppanin. Parhaan ystäväni ja ihmisen jonka vuoksi tekisin mitä vain. Ihmisen, jonka takia haluan parantua. Aviomieheni.
21. Milloin harrastit seksiä viimeksi?
Joku 1,5 viikkoa sitten. Olen aika haluton.
22. Seurusteletko, oletko naimissa?
Kyllä, olen naimisissa.
23. Miten kumppanisi kestää masennuksesi?
Näyttää kestävän ihan hyvin, mutta olen huolissani.
24. Miten ystävät ovat suhtautuneet masennukseesi?
Mitkä ystävät? Vaikka joillakin kavereilla (=ihmisiä, joiden kanssa ennen vietin aikaa jne) on ollut itselläänkin vaikeaa, ei ne ymmärrä sitä miksi mulla on. Ne ei ymmärrä työkyvyttömyyttä. Mieluummin sanon käyväni koulua kuin kerron, etten vieläkään oikeasti pysty siihen.
25. Miten itse siedät masennusta?
Vittu ku ei jaksaisi enää. En ole tappamassa itseäni, mutta tulevaisuus pelottaa ja välillä tuntuu toivottomalta. Siedän siis huonosti.
26. Onko sinulla keinoja saada helpotusta oloosi?
Nukkuminen auttaa yleensä.
27. Mitä jäi kysymättä?? Kysy itseltäsi ja vastaa.
Enpä tiiä. En jaksa miettiä.
1. Milloin olet viimeksi pessyt hampaasi?
Tänä aamuna.
2. Milloin olet käynyt suihkussa viimeksi??
Tänään.
3. Miten usein peseydyt?
Kerran päivässä, joskus kaksikin. Tykkään olla suihkussa. Se rauhoittaa kaikin puolin.
4. Milloin olet viimeksi vaihtanut lakanat?
Joku 2 viikkoa sitten...
5. Milloin olet viimeksi tehnyt ruokaa itsellesi?
Eilen illalla tein itselleni salaattia.
6. Oletko työssä, työtön, sairaslomalla, kuntoutustuella, eläkkeellä, muu vaihto-ehto, mikä??
Sairaslomalla.
7. Oletko ollut pöpilässä? Montako kertaa, kuinka kauan pisimmillään, hoitoaika yhteensä n.
En ole ollut varsinaisesti "pöpilässä", mutta lasten psykiatrisella osastolla olin viikon verran 9-vuotiaana. En jaksanut olla koulussa, kotona tai muuallakaan.
8. Lääkityksesi?
Sertralin 50mg, Xanor 0,25mg ja Mirtatsapin 15mg (viimeisimmän annostus on kai liian pieni, ei auta nukahtamisessa muutaman käyttökerran jälkeen).
9. Vittumaisin lääke jota olet käyttänyt?
Seromex. Siitä tuli tosi huono olo.
10. Tämänhetkisen lääkkeesi haittavaikutukset sinulla?
Tuota... en ota lääkkeitäni. En vaan muista ottaa! Paitsi Xanorin ja Mirtatsapiinin jos ehdottomasti tarvitsee. Muutenhan nuo kaikki on väsyttäviä, joka ei oikeastaan haittaa mua.
11. Tämänhetkisen lääkkeesi hyödyt?
Ainakin nukun kunnolla.
12. Kauanko olet sairastanut masennusta?
Ekan kerran 9-vuotiaana, sitten muutaman vuoden taukoa kunnes taas n.14-vuotiaasta eteenpäin... 6 vuotta siis.
13. Kerro LYHYESTI sairautesi vaiheet.
Enpä jaksa miettiä vaiheita. Koskaan en ole saanut tarvitsemaani hoitoa, joten samana tämä on kai pysynyt. Lukuunottamatta satunnaisia kausia, jolloin menee vielä huonommin.
14. Muita sairauksia??
Ööö keliakia, fibromyalgia, laktoosi-intorelanssi, yliliikkuvat nivelet, allerginen nuha, paniikkihäiriö, jonkinlainen astma...
15. Diagnoosisi?? (kaikki) Psyykkiset.
Vaikea masennus ilman psykoottisia oireita, paniikkihäiriö... en muista oliko muita ainakaan tällä hetkellä.
16. Paras hoito mitä olet saanut masennukseesi??
En ole saanut tarvitsemaani apua ikinä. Mua on pompoteltu paikasta toiseen, kukaan ei ole ikinä keskittynyt muuhun kuin siihen että saadaan mut töihin tai kouluun. Tai edes työkokeiluun. Kaikki ns. psykologikäyntini sisältävät pääosin keskustelua "Mitä sä sit haluaisit tehdä?". Ammatista, koulutuksesta...
17. Oletko aina PA?
Melkein aina.
18. Milloin tiskasit, siivosit viimeksi?
Tiskasin joku muutama kuukausi sitten, siivoilen päivittäin allergian ja eläinten takia.
19. Mitä on jäänyt pois elämästäsi kun sairastuit?
Ystävät/ kaverit, aito iloitseminen asioista, harrastukset, kyky tutustua ihmisiin...
20. Onko jotain hyvää tullut tilalle?
En kyllä tiiä onko sillä mitään tekemistä masennuksen kanssa, mutta olen löytänyt elämänkumppanin. Parhaan ystäväni ja ihmisen jonka vuoksi tekisin mitä vain. Ihmisen, jonka takia haluan parantua. Aviomieheni.
21. Milloin harrastit seksiä viimeksi?
Joku 1,5 viikkoa sitten. Olen aika haluton.
22. Seurusteletko, oletko naimissa?
Kyllä, olen naimisissa.
23. Miten kumppanisi kestää masennuksesi?
Näyttää kestävän ihan hyvin, mutta olen huolissani.
24. Miten ystävät ovat suhtautuneet masennukseesi?
Mitkä ystävät? Vaikka joillakin kavereilla (=ihmisiä, joiden kanssa ennen vietin aikaa jne) on ollut itselläänkin vaikeaa, ei ne ymmärrä sitä miksi mulla on. Ne ei ymmärrä työkyvyttömyyttä. Mieluummin sanon käyväni koulua kuin kerron, etten vieläkään oikeasti pysty siihen.
25. Miten itse siedät masennusta?
Vittu ku ei jaksaisi enää. En ole tappamassa itseäni, mutta tulevaisuus pelottaa ja välillä tuntuu toivottomalta. Siedän siis huonosti.
26. Onko sinulla keinoja saada helpotusta oloosi?
Nukkuminen auttaa yleensä.
27. Mitä jäi kysymättä?? Kysy itseltäsi ja vastaa.
Enpä tiiä. En jaksa miettiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)