Olen tavattoman huono otsikoimaan

Tänään on ollut mielenterveydellisesti ihan hyvä päivä. Nukuin hyvin, en nähnyt painajaisia, tuleva viikko ei ahdista ainakaan ihan kamalasti.

Yksi asia kyllä vähän jännittää...
Meillä on torstaina Miehen kanssa sille mun sos.työntekijälle yhteinen aika. Siihen tulee joku toinenkin työntekijä mukaan. Mun täytyisi kuulemma puhua silloin siitä, etten koe oloani mukavaksi tämän sosiaalityöntekijän luona käydessä. Tai siis että ne käynnit lähinnä ahdistaa mua sen sijaan, että kokisin niistä olevan mitään apua. Voihan olla, että se menee ihan hyvin. Ehkä työntekijä itse johdattelee sopivasti niin että saan sanottua asiani. Jos aloitan sillä, että mulle on kauhean vaikea puhua yleensäkin ihmisille.
Mistä tulikin muuten mieleeni... Siskoni sai psykologikseen sellaisen tyypin, joka sanoi että jos puhuminen ei luonnistu niin keskustelun voi hoitaa myös kirjoittamalla. Voi kun voisin itsekin tehdä niin, jutella sähköpostilla tai mesessä. Toisaalta taas mun pitää kyllä opetella nimenomaan sitä ihmisille puhumista, joten joku "mesepsykologi" voisi olla vaan haitaksi tässä vaiheessa.


Särkee (taas vaihteeksi...). Tuntuu, että koko selän lihakset on aivan jumissa, päätä särkee jatkuvasti, nilkassa olevan hermovaurio hankaloittaa elämää... Eilen illalla vasemman käden etusormi turposi nivelen kohdalta ilman järkevää syytä, ja se oli suhteellisen kipeäkin vielä. Inhoan fysiikkaani. Sitä rupeaa miettimään, että kun olen nämä vaivat ja kivut saanut perintönä toiselta vanhemmalta niin tuleeko oman lapseni (sitten joskus hamassa tulevaisuudessa...) elämä olemaan samanlaista? Vai voisiko Miehen terveet nivelet yms jotenkin tasapainottaa sitä? :-D Kuinkahan dominoiva keliakia on? Kaikilla sisaruksillani on myös keliakia, joten luulisi sen olevan suhteellisen vahva geeni tai sellainen. Lapsistamme tulee siis keliaakikkoja. Jee. Toivottavasti sentään saavat diagnoosin ennen kun ovat ehtineet tajuta ruisleivän ja Jaffa-keksien ilot.


Yritän asennoitua siihen, että käyn huomenna yksin kaupassa. Voi hyvinkin olla, että nukun siihen asti kun Mies tulee koulusta (jonnekin 14-15 asti....) ja käyn sitten yhdessä sen kanssa siellä. Tai sitten en käy ollenkaan. Haluaisin kyllä ostaa värinpoiston, tämänhetkinen hiusväri melkein inhottaa. Haluan hunajanvaaleat hiukset punaruskean sijaan. Siinä onkin hommaa saada ne sellaiseksi kotikonstein.


ps. Lipsuin taas. Söin sen toisen puolikkaan Jaffa-keksipaketista. Mitä väliä sillä on kun ne pitää kuitenkin syödä (Mies ei niistä tykkää) ja kun söin kerta eilenkin niitä niin on ihan sama syönkö loput tänään. Yhtä kauan siihen ohutsuolen tulehduksen paranemiseen menee kuitenkin, söin keksejä kahtena päivänä peräkkäin tai vain yhtenä. Olisi kai eri asia jos söisin vähän useampana päivänä? Jostain luin, että yhden lakupötkön syömisen jälkeen suolen paranemiseen menee 3kk... Enpä ainakaan pääse lihomaan kun ruoka ei imeydy elimistöön kunnolla taas vähään aikaan.

"Ruokavaliossa on vältettävä vehnää, ruista ja ohraa sekä näitä sisältäviä tuotteita. Gluteenin vahingollisia aineosia ovat prolamiinit: vehnän gliadiini, rukiin sekaliini ja ohran hordeiini. Limakalvoatrofian paraneminen kestää muutamasta kuukaudesta 1–2 vuoteen."

Tyhmä minä, tyhmä tyhmä tyhmä tyhmä!