lauantai 4. lokakuuta 2008

Tajusin juuri, että musta on tullut lähes tunteeton. Tai no tunteet joita koen, on lähinnä negatiivisia. OKSETTAA. En halua olla tällainen. Haluan olla edes rakastunut, mutta tuntuu etten välitä yhtään mistään. Osaankohan oikeasti enää edes rakastaa?

Haluan pois. Nyt on oikeasti tosi paha olla.

4 kommenttia:

Olga kirjoitti...

Älä ihmeessä tee itsellesi mitään. Tiedän tuon tunteen ja tiedän että silloin kun tuolta tuntuu, ei mikään tunnu enää mahdolliselta ja kuolema tuntuu kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta, mutta se ei ole niin. Pitää vain yrittää jaksaa vaikka eihän se helppoa olekaan. Mutta ei kai elämää kukaan voi luullakaan - tai, noh, minä luulin ennen, mutta petyin aika pahasti - joten... no, niin. En tiedä miten voisin helpottaa oloasi, mutta muista, että itsensä vahingoittaminen ei ole ratkaisu. Pärjäilehän, jooko.

Vargtimmen kirjoitti...

Niinhän se on. Toisinaan on vaan niin helevetin vaikeaa olla... minä. Miten pääsee pakoon itseään? Jos oisin itsaria tekemässä niin oisin tehnyt sen jo ajat sitten. Jos jostain syystä täällä vielä roikun niin siitä, että tiedän mitä se tekisi mun lähimmäisille jos potkaisisin tyhjää omasta toimestani...

Olga kirjoitti...

Hyvä, ettet ole tekemässä itsellesi mitään.

Itseltään ei pääse pakoon... Tai siltä se ainakin tuntuu. Elokuvaan voi päästä pakoon. Kirjaan. Toisiin elämiin. Niissä ei tietenkään voi elää pitkään, mutta hetken kuitenkin.

Koitas pärjäillä. :)

Olga kirjoitti...

Peruskoulussahan minä. Mutta en mä varmaan voisi tenttimällä sitä loppuun suorittaa, kun eihän mulla oikeastaan mitään syytä olekaan, paitsi se että ahdistaa se paikka (ja asioissa mennään niin äärettömän hitaasti eteenpäin). Eli ei oikeastaan mitään kunnollista syytä, mutta minkäs sillekään voi.